Bullshit on nopeatempoinen bluffauspeli, jossa kortit pelataan pöytään kuvapuoli alaspäin – ja pelaajat saavat valehdella lyömistään korteista. Peli tunnetaan kansainvälisesti myös nimillä Cheat ja I Doubt It. Sen viehätys perustuu psykologiaan: milloin uskaltaa valehdella, ja milloin haastaa muut kiinni valheesta.
Tässä oppaassa käydään läpi Bullshitin säännöt, pelin kulku, haastamisen logiikka ja taktiikka. Peli muistuttaa suomalaista Valepaskahousua, mutta eroaa siitä muutamalla olennaisella tavalla – niistä lisää alempana. Lisää pelattavaa löytyy korttipelien osiosta.
Mikä Bullshit on?
Bullshit on valehteluun ja bluffaamiseen perustuva peli, jota voi pelata 2–10 pelaajaa. Parhaimmillaan se on 3–6 hengen porukassa. Tavoitteena on päästä ensimmäisenä eroon kaikista korteistaan pelaamalla niitä pöytään – tarvittaessa valehdellen niiden arvosta.
Peliin tarvitaan tavallinen 52 kortin pakka. Suuremmalla porukalla (noin 7+ pelaajaa) kannattaa käyttää kahta yhdistettyä pakkaa, jotta kortteja riittää ja isommat väitteet ovat uskottavia.
| Muut nimet | Cheat, I Doubt It, BS |
| Pelin tyyppi | Bluffaus- / valehtelupeli |
| Pelaajamäärä | 2–10 (parhaimmillaan 3–6) |
| Välineet | 52 kortin pakka (iso porukka: kaksi pakkaa) |
| Tavoite | Päästä ensimmäisenä eroon kaikista korteista |
| Ydinidea | Kortit pelataan kuvapuoli alaspäin – saa valehdella |
Säännöt ja pelin kulku
Kaikki kortit jaetaan pelaajien kesken. Korttimäärä ei aina mene tasan, mutta se ei haittaa. Ensimmäinen pelaaja aloittaa lyömällä pöytään yhden tai useamman kortin kuvapuoli alaspäin ja ilmoittaa niiden arvon – aloitusarvo on yleensä ässä.
Seuraava pelaaja lyö pöytään kortteja ja ilmoittaa aina arvoltaan yhtä suuremman kortin kuin edellinen: ässän jälkeen kakkonen, sitten kolmonen ja niin edelleen. Kun sarja saavuttaa kuninkaan, se kiertää takaisin ässään. Olennaista on, että pelaaja voi valehdella: hän voi lyödä väärän arvoisia kortteja ja silti ilmoittaa vaaditun arvon. Jos pelaajalla ei ole vaaditun arvoista korttia, hänen on käytännössä pakko bluffata.
Kortteja voi lyödä kerralla useamman (tyypillisesti 1–4 samaa arvoa yhdellä pakalla), ja ilmoitus koskee niiden kaikkien arvoa – esimerkiksi ”kaksi kuningasta”.
Haastaminen – pelin ydin
Kuka tahansa pelaaja voi epäillä lyöjän valehtelevan ja haastaa tämän huutamalla ”Bullshit!” (tai ”Cheat!”). Haastaa voi vain siihen asti, kunnes seuraava pelaaja on lyönyt korttinsa – sen jälkeen edellistä lyöntiä ei voi enää haastaa.
Kun haasto tehdään, lyödyt kortit käännetään näkyviin. Jos lyöjä valehteli eli kortit eivät vastaa ilmoitettua arvoa, hän joutuu nostamaan koko pöydän pinon käteensä. Jos lyöjä puhui totta, haastaja joutuu nostamaan pinon. Kummassakin tapauksessa peli jatkuu haastetun pelaajan vasemmalta puolelta, ja uusi pino aloitetaan.
| Tilanne | Seuraus |
|---|---|
| Lyöjä valehteli ja haastetaan | Lyöjä nostaa koko pinon |
| Lyöjä puhui totta ja haastetaan | Haastaja nostaa koko pinon |
| Kukaan ei haasta | Vuoro siirtyy, väite jää voimaan |
Pelin voittaminen
Peli päättyy, kun joku pelaaja pääsee eroon kaikista korteistaan. Yksi tärkeä sääntö koskee viimeistä lyöntiä: jos pelaaja lyö viimeiset korttinsa ja hänet haastetaan, hänen on selvittävä haastosta voittaakseen. Jos hän valehteli ja jää kiinni, hän nostaa pinon ja peli jatkuu.
Käytännössä viimeisillä korteilla oleva pelaaja joutuu usein valehtelemaan, joten häntä kannattaa lähes aina haastaa – näin hänet voi pakottaa nostamaan pinon ja peli pysyy auki muille.
Ero Valepaskahousuun
Bullshit ja suomalainen Valepaskahousu ovat sukulaisia, mutta eivät sama peli. Tärkein ero on siinä, miten kortteja lyödään pöytään:
Bullshitissä edetään aina tiukassa arvojärjestyksessä – kunkin lyönnin on oltava edellistä arvoa yhtä suurempi (ässä, kakkonen, kolmonen ja niin edelleen). Peli ei sisällä erikoiskortteja, vaan koko jännite syntyy pelkästä valehtelusta ja haastamisesta.
Valepaskahousu taas on Paskahousun bluffaava versio: siinä käytetään Paskahousun erikoiskortteja (kuten kakkosta ja kymppiä omine toimintoineen), eikä eteneminen ole samalla tavalla lukittu nousevaan järjestykseen. Jos haet Paskahousun sääntöjä ja sen bluffiversiota, lue erillinen Paskahousu-artikkeli.
Taktiikka ja bluffaaminen
Menestyminen vaatii muutakin kuin satunnaista valehtelua. Tärkein taito on korttien muistaminen: jos tiedät, että kaikki neljä kuningasta on jo pelattu ja joku ilmoittaa lyövänsä kuninkaan, voit haastaa hänet lähes varmasti oikein.
Hyvä pelaaja myös sekoittaa totuutta ja valheita. Aina valehteleva pelaaja on helppo lukea, joten kannattaa puhua välillä totta – erityisesti silloin, kun tilanne näyttää siltä, että sinulla olisi syy valehdella. Yksittäisen kortin lyöminen on turvallisempi tapa bluffata kuin usean, koska muut epäröivät haastaa pientä panosta. Seuraa myös vastustajien käden kokoa: kun jollakin on enää vähän kortteja, ole valmis haastamaan.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä on Bullshitin tavoite?
Päästä ensimmäisenä eroon kaikista korteistaan lyömällä niitä pöytään – tarvittaessa valehdellen niiden arvosta.
Missä järjestyksessä kortteja lyödään?
Aina edellistä arvoa yhtä suurempi: ässä, kakkonen, kolmonen ja niin edelleen. Kuninkaan jälkeen palataan ässään.
Milloin haaston voi tehdä?
Heti lyönnin jälkeen, siihen asti kunnes seuraava pelaaja on lyönyt korttinsa. Sen jälkeen edellistä lyöntiä ei voi enää haastaa.
Mitä väärästä haastosta seuraa?
Jos haastat pelaajan, joka puhui totta, joudut itse nostamaan koko pöydän pinon.
Kuinka monta korttia yhdellä lyönnillä saa pelata?
Yleensä 1–4 samaa arvoa yhdellä pakalla. Useammalla pakalla määrä voi olla suurempi, mikä tekee isoista väitteistä uskottavampia.
Tarvitaanko isolle porukalle useampi pakka?
Kyllä. Noin seitsemän pelaajan porukasta ylöspäin kannattaa käyttää kahta yhdistettyä pakkaa.
Mitä eroa on Bullshitilla ja Valepaskahousulla?
Bullshitissä edetään tiukassa nousevassa arvojärjestyksessä eikä ole erikoiskortteja. Valepaskahousu taas on Paskahousun bluffiversio, jossa on Paskahousun erikoiskortit.
Voiko peliä pelata täysin valehtelematta?
Teoriassa kyllä, mutta silloin korteista pääsee eroon hitaammin. Taitava valehtelu nopeuttaa peliä – kunhan ei jää kiinni.


