Pasianssi on klassinen yksinpeli, jota pelataan tavallisella 52 pelikortin pakalla. Idea on yksinkertainen mutta koukuttava: järjestä sekoitettu pakka sääntöjen sallimiin sarjoihin, kunnes pulma ratkeaa. Peli sopii niin hetken rentoutumiseen kuin pitkäjänteiseen aivojumppaan, eikä se vaadi vastapelaajaa – riittää yksi korttipakka ja hieman kärsivällisyyttä. Tässä oppaassa käydään läpi pasianssin perussäännöt, tunnetuimmat versiot sekä vinkit, joilla peli ratkeaa aiempaa useammin.
Pikafaktat
| Pelityyppi | Pasianssi eli korttiyksinpeli (solitaire / patience) |
|---|---|
| Pelaajia | 1 |
| Välineet | Yksi 52 kortin pakka (osa versioista 2 pakkaa) |
| Pelin kesto | Noin 5–20 minuuttia / peli |
| Tavoite | Järjestää kortit sääntöjen mukaisiin sarjoihin |
| Tunnetuin versio | Klondike |
| Vaikeustaso | Helppo oppia, osittain onnen varassa |
Mikä pasianssi on?
Pasianssi (englanniksi solitaire tai patience) tarkoittaa korttipeliä, jota pelataan yksin. Tavoitteena on järjestää sekoitettu pakka ennalta määrättyyn järjestykseen siirtämällä kortteja vain sääntöjen sallimalla tavalla. Useimmissa versioissa kortit kootaan maittain – hertta, ruutu, risti ja pata – nousevaan järjestykseen ässästä kuninkaaseen.
Peliin riittää yksi 52 kortin pakka, tasainen alusta ja rauhallinen hetki. Osa versioista, kuten Spider, käyttää kahta pakkaa. Pasianssi on yksi suosituimmista korttipeleistä, ja digitaalisten versioiden ansiosta sitä pelataan nykyään yhtä usein tietokoneella ja puhelimella kuin oikeilla korteilla.
Pasianssin historia
Pasianssin tarkkaa alkuperää ei tunneta, mutta ensimmäiset kirjalliset kuvaukset ajoittuvat 1700-luvun loppupuolelle. Peli esiintyy muun muassa vuonna 1783 ilmestyneessä saksalaisessa peliteoksessa, ja tutkijat pitävät pelimuodon alkuperää todennäköisesti saksalaisena tai pohjoismaisena. Pelin nimi on kuitenkin ranskaa: sana patience viittaa kärsivällisyyteen, jota peli pelaajalta vaatii.
1800-luvun kuluessa pasianssi levisi ympäri Eurooppaa suosituksi ajanvietteeksi. Tunnetuin versio Klondike yleistyi Pohjois-Amerikassa 1800-luvun lopulla. Todella suurelle yleisölle peli tuli tutuksi tietokoneaikana, kun pasianssi liitettiin osaksi Windows-käyttöjärjestelmää vuonna 1990 – monelle se oli ensikosketus hiiren käyttöön.
Pasianssin säännöt
Vaikka versioita on kymmeniä, valtaosa noudattaa samaa perusrakennetta. Pelialue jakautuu yleensä kolmeen osaan:
- Pöytäpinot (tableau): pelialueen pääpinot, joihin kortit jaetaan alussa ja joissa kortteja siirrellään pelin aikana.
- Kokoamispinot (foundation): tyhjät pinot, joihin kortit kerätään voiton saavuttamiseksi, yleensä maittain ässästä kuninkaaseen.
- Nostopakka ja hylkypino (stock ja waste): jäljelle jääneet kortit, joista nostetaan lisää, kun pöydältä ei löydy siirtoja.
Esimerkiksi Klondikessa pöytäpinoihin rakennetaan laskevia sarjoja väriä vuorotellen: punaisen kortin päälle asetetaan mustaa ja mustan päälle punaista, aina yhtä arvoa pienempi kortti kerrallaan. Kokoamispinoihin kortit siirtyvät päinvastaisessa järjestyksessä eli ässästä ylöspäin samaa maata. Kuningas on ainoa kortti, jonka voi siirtää kokonaan tyhjälle pöytäpaikalle, ja ässä aloittaa uuden kokoamispinon.
Kun pöydältä ei löydy järkevää siirtoa, nostopakasta otetaan uusia kortteja. Versiosta riippuen nostetaan yksi kortti kerrallaan (draw 1) tai kolme korttia kerrallaan (draw 3); kolmen kortin nosto on selvästi haastavampi. Peli on voitettu, kun kaikki 52 korttia on koottu kokoamispinoihin oikeaan järjestykseen. Jos siirtoja ei ole enää jäljellä eikä nostopakasta ole apua, peli päättyy ratkeamatta.
Suosituimmat pasianssiversiot
Kaikki pasianssit jakavat saman perusajatuksen korttien järjestämisestä, mutta asettelu, pakkojen määrä ja tavoite vaihtelevat. Alla on vertailu yleisimmistä versioista.
Vertailu
| Versio | Pakkoja | Pöytäpinot alussa | Tavoite | Vaikeus |
|---|---|---|---|---|
| Klondike | 1 (52 korttia) | 7 pinoa | Koota maat ässästä kuninkaaseen | Keskitaso |
| Spider | 2 (104 korttia) | 10 pinoa (54 korttia) | Laskevat sarjat samaa maata K–A | Vaikea (1 maa helpoin) |
| Pyramidi | 1 (52 korttia) | 28 korttia 7 rivissä | Poistaa parit, joiden summa on 13 | Vaikea, ratkeaa harvoin |
| FreeCell | 1 (52 korttia) | 8 pinoa + 4 vapaasolua | Koota maat ässästä kuninkaaseen | Helpohko, lähes kaikki ratkeaa |
| Kello-pasianssi | 1 (52 korttia) | 12 + 1 pinoa kellotauluna | Kääntää kortit paikoilleen | Onnenvarainen |
Klondike
Klondike on kaikkein tunnetuin pasianssi ja se, jonka useimmat mieltävät ”pasianssiksi”. Yhdestä 52 kortin pakasta jaetaan seitsemän pöytäpinoa niin, että ensimmäisessä on yksi kortti, toisessa kaksi ja niin edelleen seitsemänteen asti; kustakin pinosta vain päällimmäinen kortti on näkyvissä. Tavoitteena on koota neljä maata ässästä kuninkaaseen.
Spider
Spider pelataan kahdella pakalla eli 104 kortilla. Alussa jaetaan 54 korttia kymmeneen pöytäpinoon: neljä ensimmäistä pinoa saavat kuusi korttia ja loput kuusi pinoa viisi korttia, ja vain päällimmäiset kortit ovat näkyvissä. Tavoitteena on muodostaa samaa maata olevia laskevia sarjoja kuninkaasta ässään, jolloin valmis sarja poistuu pelistä. Vaikeustaso riippuu käytettyjen maiden määrästä – yhdellä maalla peli on selvästi helpompi kuin neljällä. Tarkemmat ohjeet löytyvät Spider-pasianssin oppaasta.
Pyramidi
Pyramidipasianssissa 28 korttia ladotaan pyramidin muotoon seitsemälle riville niin, että alimmalla rivillä on seitsemän korttia ja huipulla yksi. Loput 24 korttia jäävät nostopakaksi. Tavoitteena on poistaa pareja, joiden yhteisarvo on 13 (esimerkiksi 6 ja 7 tai ässä ja kuningatar), kun taas kuningas poistetaan yksin. Peli ratkeaa harvemmin kuin Klondike, joten se vaatii tarkkaa suunnittelua. Lue lisää pyramidipasianssin säännöistä.
FreeCell
FreeCellissä kaikki 52 korttia jaetaan alusta alkaen näkyviin kahdeksaan pöytäpinoon. Käytössä on lisäksi neljä ”vapaasolua”, joihin voi tilapäisesti siirtää yhden kortin kerrallaan. Koska kaikki kortit ovat näkyvissä, FreeCell on pitkälti taitopeli, ja lähes kaikki satunnaiset jaot ovat ratkaistavissa. Peliin pääsee tutustumaan FreeCell-oppaassa.
Kello-pasianssi
Kello-pasianssissa kortit asetellaan kellotaulun muotoon kahteentoista pinoon ja yhteen keskipinoon. Peli etenee pitkälti onnen varassa, sillä pelaaja kääntää kortteja paikoilleen ennalta määrätyssä järjestyksessä. Se on nopea ja rentouttava tapa pelata, ja säännöt selviävät kello-pasianssin oppaasta.
Vinkit parempaan pelaamiseen
Pasianssi on osittain onnenpeli, mutta hyvillä valinnoilla voittojen määrä kasvaa selvästi. Nämä periaatteet pätevät erityisesti Klondikeen ja muihin kääntöpeleihin:
- Käännä piilossa olevat kortit ensin – jokainen paljastunut kortti avaa uusia mahdollisuuksia.
- Pyri tyhjentämään kokonaisia pöytäpinoja, sillä tyhjä paikka on arvokas liikkumavara.
- Siirrä ässät ja kakkoset kokoamispinoihin heti, mutta älä kiirehdi korkeampien korttien kanssa, jos niitä vielä tarvitaan pöydällä.
- Mieti nostopakan käyttö etukäteen, varsinkin kolmen kortin nostossa, jossa korttien järjestyksellä on suuri merkitys.
- Suunnittele useampi siirto eteenpäin äläkä tee siirtoja, jotka eivät edistä peliä.
- Jos peli lukkiutuu, aloittaminen alusta on usein järkevämpää kuin turhien siirtojen tekeminen.
Yleisimmät virheet
Aloittelijalle sattuu helposti samoja virheitä, jotka jumittavat pelin ennen aikojaan:
- Kortteja siirretään kokoamispinoihin liian aikaisin, jolloin pöydältä katoaa tarvittavia välikortteja.
- Nostopakkaa selataan läpi suunnittelematta, jolloin hyödyllinen kortti jää huomaamatta.
- Keskitytään vain yhteen pinoon, vaikka ratkaisu löytyisi toisaalta.
- Tyhjä pöytäpaikka täytetään hätiköiden sen sijaan, että se säästettäisiin tärkeämpään siirtoon.
Pasianssi verkossa ja sovelluksina
Verkko- ja mobiiliversiot ovat tehneet pasianssista entistä helpommin lähestyttävän. Ilmaisia versioita löytyy sekä selaimella pelattavina että sovelluskaupoista, ja ne sisältävät usein ominaisuuksia, joita pöytäversiossa ei ole: automaattinen pistelasku, sallittujen siirtojen korostus, kumoa-toiminto ja eri vaikeustasot. Nämä apukeinot nopeuttavat pelin oppimista aloittelijalle.
Digitaaliset versiot myös mahdollistavat tulosten vertailun ja tilastojen seurannan, mikä tuo peliin tavoitteellisuutta. Peruspasianssit, kuten Klondike ja FreeCell, ovat laajalti saatavilla ilmaiseksi ja ilman erillistä rekisteröitymistä.
Lähteet
Usein kysytyt kysymykset (UKK)
Montako korttia pasianssissa tarvitaan?
Useimmat pasianssit pelataan yhdellä 52 kortin pakalla. Osa versioista käyttää kahta pakkaa: esimerkiksi Spider-pasianssissa on 104 korttia. Mitä enemmän kortteja on mukana, sitä haastavampi peli yleensä on.
Voiko pasianssin aina voittaa?
Ei voi. Lopputulos riippuu sekä pelaajan valinnoista että korttien satunnaisesta järjestyksestä, ja osa jaoista on mahdoton ratkaista. Tutkimusten mukaan Klondikesta on voitettavissa noin 82 % jaoista silloinkin, kun pelaaja tuntisi kaikki kortit etukäteen. FreeCellissä lähes jokainen jako on ratkaistavissa, kun taas Pyramidi ratkeaa huomattavasti harvemmin.
Mikä pasianssi sopii parhaiten aloittelijalle?
Klondike on hyvä aloituskohta, koska sen säännöt ovat selkeät ja se on tutuin versio. Myös FreeCell sopii aloittelijalle, sillä kaikki kortit ovat alusta asti näkyvissä ja valtaosa jaoista on ratkaistavissa taidolla.
Mitä eroa on Klondikella ja Spiderillä?
Klondike pelataan yhdellä pakalla, ja kortit kootaan maittain nousevaan järjestykseen ässästä kuninkaaseen. Spider pelataan kahdella pakalla, ja tavoitteena on muodostaa samaa maata olevia laskevia sarjoja kuninkaasta ässään. Spider on yleensä vaativampi.
Voiko pasianssia pelata ilmaiseksi verkossa?
Kyllä. Monet sivustot ja sovellukset tarjoavat suosituimmat pasianssit, kuten Klondiken, Spiderin ja FreeCellin, maksutta ja usein ilman rekisteröitymistä. Ilmaisversiot sisältävät tavallisesti myös eri vaikeustasoja ja apuominaisuuksia.