Pasianssi korttipeli on yksi suosituimmista korttipeleistä, joka tarjoaa erinomaisen tavan viettää aikaa yksin tai haastaa oma ajattelukyky. Korttien järjestely ja siirtojen suunnittelu vaativat kärsivällisyyttä ja tarkkaa pelisilmää, jonka palkitsevuus näkyy korttien loksahdellessa paikoilleen. Pasianssi muistuttaa eräänlaista aivopähkinää, joka vie mukanaan ja saa unohtamaan arjen kiireet. Jokainen pelikerta on erilainen, ja pelaajan taituruus ilmenee kyvyssä ennakoida siirtoja ja ratkaista korttipulma tehokkaasti.
Pasianssi korttipeliä pelataan perinteisellä 52 kortin pakalla, jossa on neljä maata: hertta, ruutu, risti ja pata. Kukin maa sisältää 13 korttia, jotka etenevät ässästä kuninkaaseen. Pelin voi aloittaa millä tahansa tasaisella alustalla – oli kyse sitten pöydästä, pöytätasosta tai vaikkapa kannettavasta pelilaudasta.
Pelin välineistö on yksinkertainen, sillä siihen riittää pelkkä korttipakka. Mukava pelikerta vaatii kuitenkin rauhallisen ja häiriöttömän ympäristön, joka mahdollistaa täyden keskittymisen peliin.
Pelin perusajatuksena on koota kortit maittain yhtenäisiksi sarjoiksi. Tavoitteena on järjestää jokainen maa omaksi pinokseen siten, että kortit etenevät nousevassa järjestyksessä. Tämä vaatii pelaajalta kärsivällisyyttä, tarkkaa pelisilmää ja kykyä ennakoida tulevia siirtoja.
Ensimmäiset kirjalliset merkinnät pasianssista esiintyvät 1700-luvun lopulla, kun ranskalaiset kortinpelaajat alkoivat kehittää tätä peliä. Se oli erityisen suosittu ylemmän luokan keskuudessa, ja tuolloin peli tunnettiin nimellä “patience” – käsite, joka viittaa kärsivällisyyteen ja pitkäjänteisyyteen.
1800-luvulla peli levisi nopeasti Eurooppaan ja Venäjälle. Venäjän vallan aikana peli kulkeutui myös Suomeen, jossa siitä tuli suosittu ajanviete niin ylimystön kuin tavallisen kansan keskuudessa.
Pasianssin perusajatuksena on järjestää kortit oikeaan järjestykseen maittain, aloittaen ässästä ja päätyen kuninkaaseen. Peli alkaa korttien jakamisella pöydälle ennalta määrättyyn asetelmaan, jossa osa korteista on näkyvissä ja osa käännettyinä piiloon. Pelaajan tehtävänä on siirtää kortteja siten, että ne muodostavat nousevia sarjoja kunkin maan sisällä.
Korttien siirtelyssä noudatetaan tarkkoja sääntöjä. Punaisia kortteja voi asettaa mustien päälle ja päinvastoin, mutta aina yhden arvon pienempänä. Kuningas on korkein kortti ja sijoitetaan vain tyhjälle paikalle, kun taas ässä on matalin kortti, joka aloittaa uuden sarjan.
Pelissä on useita siirtovaihtoehtoja. Kun pelaaja ei voi enää siirtää kortteja, hän voi nostaa pakasta uusia kortteja. Riippuen pasianssi korttipeli versiosta, pakasta voi nostaa yhden tai kolme korttia kerrallaan. Pelin lopullisena tavoitteena on järjestää kaikki kortit oikeisiin pinkkoihin mahdollisimman vähillä siirroilla.
Pasianssin voittaminen vaatii kärsivällisyyttä ja tarkkaa harkintaa jokaisessa siirrossa. Menestyminen edellyttää siirtojen ennakointia sekä kykyä arvioida, miten kukin siirto vaikuttaa pelin kokonaiskulkuun. Pelaajan on jatkuvasti arvioitava, mikä siirto avaa eniten uusia mahdollisuuksia ja paljastaa piilossa olevia kortteja.
Onnistuneen pelin salaisuus piilee siinä, että pelaaja osaa priorisoida oikeat siirrot. Ensisijaista on kääntää piilossa olevat kortit ja vapauttaa kokonaisia pinoja. Mitä enemmän kortteja saa näkyviin, sitä paremmat mahdollisuudet löytää parhaat siirrot. Samalla on tärkeää välttyä turhilta siirroilta, jotka eivät edistä peliä tai kaventavat siirtomahdollisuuksia.
Pelin lopputulos määräytyy siitä, onnistuuko pelaaja järjestämään kaikki 52 korttia oikeisiin pinkkoihin. Onnistunut peli tarkoittaa, että kaikki 52 korttia on sijoitettu oikeaan järjestykseen. Mikäli pelaaja ei enää kykene tekemään siirtoja eikä pakasta ole nostettavissa uusia kortteja, peli päättyy tappioon.
Pisteytys vaihtelee eri pasianssi korttipeli muodoissa, mutta yleensä pisteet määräytyvät tehtyjen siirtojen määrän mukaan. Jos esimerkiksi pelaaja saa koottua kaikki kortit alle 50 siirrolla, hän saa täydet pisteet. Mitä vähemmän siirtoja tarvitaan, sitä parempi tulos. Jotkut digitaaliset versiot huomioivat myös peliajan, jolloin nopeasti ja taitavasti pelattu peli palkitaan korkeammilla pisteillä.
Pasianssin pelaaminen vaatii kärsivällisyyttä ja terävää ajattelukykyä. Aloittelijan kannattaa aloittaa yksinkertaisimmista muodoista ja opetella pelin perusperiaatteet rauhallisesti ennen vaativampiin versioihin siirtymistä. Mitä useammin peliä pelaa, sitä paremmin oppii tunnistamaan siirtomahdollisuuksia ja ennakoimaan pelin kulkua.
Tässä on kymmenen vinkkiä pasianssin pelaamiseen, joista voi olla apua aloittelijalle:
Käännä ensimmäiseksi piilossa olevat kortit
Vapauta kokonaisia korttipinoja
Siirrä kuningas vain tyhjälle paikalle
Älä tee turhia siirtoja
Keskity ässien vapauttamiseen
Seuraa kaikkia pinoja samanaikaisesti
Käytä pakasta nostettavat kortit harkiten
Suunnittele siirrot etukäteen
Älä jumitu yhteen pinoon
Jos peli ei etene, harkitse aloittamista alusta
Pasianssi korttipeli on taitolaji, jossa oppii jatkuvasti. Jokainen peli on erilainen, ja virheistä oppiminen kuuluu pelin luonteeseen. Näistä vinkeistä huolimatta intuitio voi olla joskus paras tapa edetä pelissä.
Eri pasianssi korttipeli muunnelmat jakavat saman perusperiaatteen – korttien järjestämisen – mutta toteutuksessa on merkittäviä eroja. Tunnetuimpia versioita ovat Pyramidi-, Spider- ja Klondike-pasianssi, joista kukin tarjoaa pelaajalle ainutlaatuisen pelikokemuksen.
Pyramidi pasianssi rakennetaan muodostamalla korteista pyramidin muotoinen asetelma, jossa alimmalla rivillä on seitsemän korttia ja ylimmällä rivillä yksi kortti. Pelin tavoitteena on poistaa kaikki kortit yhdistämällä kortteja, joiden yhteenlaskettu arvo on 13. Esimerkiksi kuningas (13) voidaan poistaa yksinään, kun taas kuusi ja seitsemän muodostavat yhdessä luvun 13.
Spider pasianssi pelataan kahdella tai useammalla korttipakalla, ja siinä tavoitteena on järjestää kaikki kortit laskevaan järjestykseen samaa maata pitkin kuninkaaseen asti. Pelissä jaetaan aluksi 54 korttia kymmeneen pinoon, joista seitsemässä ensimmäisessä pinossa on kuusi korttia ja neljässä viimeisessä viisi korttia. Pelaaja voi siirtää kortteja pinosta toiseen noudattaen laskevaa järjestystä.
Klondike on kaikkein tunnetuin pasianssilaji, jossa käytetään yhtä korttipakkaa. Pelissä jaetaan seitsemän korttipinoa siten, että ensimmäisessä pinossa on yksi kortti, toisessa kaksi ja niin edelleen. Tavoitteena on järjestää kaikki kortit maittain nousevaan järjestykseen aloituspinkkoihin, samalla kun pelaaja siirtää kortteja laskevassa järjestyksessä vuorotellen punaisiin ja mustiin pinkkoihin.
Verkossa pelaaminen on tehnyt pasianssin entistä helpommin lähestyttäväksi. Lukuisat sovellukset ja verkkosivustot tarjoavat mahdollisuuden pelata pasianssia missä ja milloin tahansa. Näissä versioissa on usein lisäominaisuuksia, kuten automaattinen pistelasku, eri vaikeustasot ja useita eri peliversioita.
Verkkopelit helpottavat aloittelijoiden oppimista, sillä monet sovellukset näyttävät sallitut siirrot ja sujuvoittavat pelin etenemistä. Pelaajat voivat vaivattomasti vertailla tuloksiaan ja osallistua pasianssiturnauksiin, mikä tekee pelaamisesta entistä vuorovaikutteisempaa. Verkkoympäristö luo globaalin yhteisön, jossa pelaajat jakavat vinkkejä, kokemuksia ja kehittävät yhdessä pelitaitojaan.
Pasianssin korttien jakaminen vaihtelee peliversion mukaan, mutta ne asetetaan yleensä pöydälle ennalta määrättyyn asetelmaan. Klondikessa kortit jaetaan seitsemään pinoon nousevassa järjestyksessä: ensimmäisessä pinossa on yksi kortti, toisessa kaksi ja niin edelleen. Kussakin pinossa vain alin kortti käännetään näkyviin, muut kortit jäävät piiloon.
Pasianssin voittaminen ei ole aina mahdollista, sillä pelin lopputulos riippuu sekä pelaajan taidoista että korttien sattumanvaraisesta järjestyksestä. Joissakin pasianssimuodoissa on matemaattisesti todistettu, että peli ei ole aina ratkaistavissa, vaikka pelaaja olisikin taitava.
Perinteisesti pasianssia pelataan yhdellä 52 kortin pakalla, mutta joissain versioissa käytetään useampaa pakkaa. Spider-pasianssi on esimerkki peliversiosta, jota pelataan useammalla kuin yhdellä pakalla. Mitä enemmän pakkoja käytetään, sitä vaativammaksi peli muuttuu.
