Briscola on yksi Italian rakastetuimmista korttipeleistä – nopeatempoinen tikkipeli, jota on pelattu pöytien ääressä vuosisatojen ajan. Sen viehätys on pelkistetyssä nerokkuudessa: säännöt oppii muutamassa minuutissa, mutta korttien laskeminen ja valttien oikea ajoitus tekevät siitä yllättävän syvällisen. Peliä voi pelata kahdesta kuuteen pelaajaa, ja se toimii parhaiten kaksinpelinä tai neljän pelaajan joukkuepelinä.
Tässä oppaassa käydään läpi Briscolan säännöt: korttien arvojärjestys ja pisteet, valttimaan merkitys, tikinotto ja pisteytys. Lisää pelattavaa löytyy korttipelien osiosta.
Pakka ja korttien arvot
Briscolaa pelataan italialaisella 40 kortin pakalla. Jos käytössä on tavallinen 52 kortin pakka, siitä poistetaan kahdeksikot, yhdeksiköt ja kympit, jolloin jäljelle jää tasan 40 korttia. Italialaisessa pakassa maat ovat kolikot (Denari), kupit (Coppe), miekat (Spade) ja nuijat (Bastoni); tavallisella pakalla käytetään tuttuja maita hertta, ruutu, pata ja risti.
Briscolan tärkein sisäistettävä asia on korttien poikkeuksellinen arvojärjestys. Vahvin kortti on ässä (11 pistettä) ja heti toisena tulee kolmonen (10 pistettä) – kolmonen siis voittaa kaikki kuvakortit. Sen jälkeen tulevat kuvakortit pienemmillä pistearvoilla, ja loput numerokortit (7, 6, 5, 4, 2) ovat arvottomia täyte- ja suojakortteja.
Pelin valmistelu ja valttimaa
Jakaja sekoittaa pakan ja jakaa jokaiselle kolme korttia. Sitten hän kääntää nostopakan päällimmäisen kortin kuvapuoli ylöspäin pöydälle – tämän kortin maasta tulee jaon valttimaa (Briscola). Loput nostopakan kortit asetetaan poikittain käännetyn valttikortin päälle niin, että valttikortti pysyy näkyvissä koko jaon ajan. Se on pakan viimeinen nostettava kortti.
Valttimaa on jaon tärkein elementti: mikä tahansa valttimaan kortti – jopa pieni kakkonen – voittaa minkä tahansa muun maan kortin, olipa se toisen maan ässä tai kuningas. Tämä tekee pienistäkin valteista tehokkaita aseita, joilla voi napata vastustajalta arvokkaita pistekortteja. Koska käännetty valttikortti on näkyvissä, pelaajat tietävät, mikä kortti pakan pohjalla odottaa – siitä käydään usein kamppailua loppuvaiheessa.
Tikinotto ilman maanpakkoa
Briscolan olennaisin ero moniin muihin tikkipeleihin on se, että maanpakkoa ei ole. Aloittaja pelaa yhden kortin pöytään, ja muut vastaavat vuorollaan – kukin saa pelata minkä tahansa käsikorttinsa riippumatta aloituskortin maasta. Tämä vapaus tekee pelistä dynaamisen: voit säästää vahvoja kortteja tai lyödä valtin pöytään juuri oikealla hetkellä.
Kun kaikki ovat pelanneet kortin, tikin voittaja kerää kortit pistepinoonsa, nostaa ensimmäisenä uuden kortin ja avaa seuraavan tikin. Näin käsi täydentyy takaisin kolmeen korttiin joka tikin jälkeen, kunnes nostopakka tyhjenee.
Maanpakon puuttuminen luo tilanteita, jotka voivat aluksi hämmentää. Jos pelaaja A avaa ruutuseiskalla (ei valttia) ja pelaaja B vastaa pataässällä (ei valttia), pelaaja A voittaa tikin – vaikka pataässä on arvokkaampi – koska B ei pelannut aloitusmaata eikä valttia. Voittaakseen toisen maan tikin on siis pakko käyttää valttia. Muuten kortti menee hukkaan, ellei tarkoituksena ole tietoisesti ”roskata” (scartare) arvoton kortti.
Pisteytys ja voittaminen
Kun kaikki 40 korttia on pelattu, pelaajat tai joukkueet laskevat keräämiensä tikkien pisteet. Pakassa on yhteensä 120 pistettä (ässät 44, kolmoset 40, kuninkaat 16, kuningattaret/ratsut 12, jätkät 8). Voittoon tarvitaan yli puolet eli vähintään 61 pistettä. Jos molemmat saavat tasan 60, jako päättyy tasan (pareggio) ja se pelataan yleensä uudelleen.
Usein pelataan useamman jaon sarjoja (esimerkiksi paras kolmesta tai viidestä), mikä tasoittaa korttionnen vaikutusta ja korostaa taitoa.
Strategia
Briscolassa menestys perustuu resurssien hallintaan ja muistiin. Koska pakassa on vain 40 korttia ja rajallinen määrä isoja pistekortteja, kannattaa pitää kirjaa siitä, mitkä ässät, kolmoset ja valtit on jo pelattu. Muutama perusperiaate vie pitkälle:
Säästä suuret valtit (valtti-ässä, valtti-kolmonen) pelin ratkaiseviin lopputikkeihin äläkä tuhlaa niitä pienten pisteiden takia. Kun et voi tai halua voittaa tikkiä, ”roskaa” eli heitä pöytään arvoton kortti (2, 4, 5, 6 tai 7) ja säästä pistekortit myöhemmäksi. Seuraa tarkasti, milloin nostopakka tyhjenee: sen jälkeen käsiä ei enää täydennetä, ja edessä on kolme viimeistä tikkiä, joissa jokainen siirto on laskettava. Joukkuepelissä voit myös syöttää pisteitä parillesi – jos tiedät hänen voittavan tikin varmasti, pelaa oma pistekorttisi samaan tikkiin.
Pelaajamäärät ja variaatiot
Briscola mukautuu pelaajamäärään. Kaksinpeli on tiukkaa, shakkimaista korttien laskemista. Kolmen pelaajan versiossa pakasta poistetaan yksi kakkonen (jää 39 korttia), ja jokainen pelaa yksin. Neljän pelaajan joukkuepeli (kaksi paria vastakkain) on suosituin ja strategisin muoto; joukkuetoverit istuvat vastakkain, eikä omista korteista saa puhua.
Perinteisesti joukkuepeliin on liittynyt myös hienovaraisia merkkejä (segni), joilla parille on vihjattu valttikorteista. Nämä eleet vaihtelevat alueittain eivätkä ole vakiintuneita, ja nykyturnauksissa ne on yleensä kielletty – silloin kaikki viestintä tapahtuu pelattujen korttien kautta. Viiden pelaajan versio on nimeltään Briscola Chiamata, jossa korkeimman huudon tehnyt ”kutsuu” tietyn kortin ja sen haltijasta tulee hänen salainen liittolaisensa jaon ajaksi.
Usein kysytyt kysymykset
Onko Briscolassa pakko pelata samaa maata kuin aloituskortti?
Ei. Briscolassa ei ole maanpakkoa – saat pelata minkä tahansa käsikorttisi riippumatta aloituskortin maasta. Tämä on pelin tärkein strateginen vapaus.
Mikä voittaa tikin, jos kukaan ei pelaa valttia?
Aloituskortin maan korkein kortti. Jos joku pelaa eri maata (eikä valttia), hänen korttinsa häviää automaattisesti aloituskortille – oli se kuinka arvokas tahansa.
Voiko kolmosella voittaa ässän?
Vain jos kolmonen on valttia (tai jos ässä pelattiin ”väärässä” maassa eli ei aloitusmaata eikä valttia). Samaa maata pelattaessa ässä on kolmosta korkeampi ja voittaa sen.
Mitä tapahtuu, jos tulos on 60–60?
Jako päättyy tasan (pareggio). Kumpikaan ei saavuta 61 pisteen voittorajaa, ja jako pelataan yleensä uudelleen.
Paljonko kuvakortit tuottavat pisteitä?
Kuningas (Re) 4, kuningatar/ratsu (Cavallo) 3 ja jätkä (Fante) 2 pistettä. Ässä on 11 ja kolmonen 10; muut kortit (7, 6, 5, 4, 2) ovat 0 pistettä.
Mitä eroa on tavallisella ja italialaisella pakalla?
Pelillisesti ei mitään, kunhan tavallisesta pakasta poistetaan 8:t, 9:t ja 10:t (jäljelle jää 40 korttia). Ero on vain visuaalinen: italialaisessa pakassa on omat maansa (kolikot, kupit, miekat, nuijat).
Mitä ”roskaaminen” (scartare) tarkoittaa?
Sellaisen kortin pelaamista tikkiin, jota ei aio voittaa – yleensä arvoton numerokortti (2, 4, 5, 6 tai 7). Näin säästät pistekortit ja valtit myöhemmäksi.
Kuinka monta korttia kädessä on loppuvaiheessa?
Kolme lähes koko jaon ajan, koska käsi täydennetään joka tikin jälkeen. Vasta kun nostopakka tyhjenee, käsikortit vähenevät kolmesta nollaan kolmen viimeisen tikin aikana.
