Kun bridgeä pelataan kilpailuna, puhutaan kilpabridgestä eli duplicate bridgestä. Nimi kuvaa pelin ydinajatusta: samat kortit jaetaan monen pöydän kesken, ja kukin pari tai joukkue pelaa täsmälleen samat jaot kuin muutkin. Näin selviää, kuka pelasi annetut kortit parhaiten, kun onnen osuutta on karsittu minimiin. Tässä oppaassa käydään selkeästi läpi, mitä kilpabridge tarkoittaa, miten turnaus etenee ja miten sen pisteytys poikkeaa tavallisesta kotibridgestä.
Pikafaktat
- Mikä se on: sopimusbridgen kilpamuoto, jossa samat jaot pelataan monessa pöydässä
- Pelaajia: 4 pöydässä (kaksi paria); pari- tai joukkuekilpailu
- Istunnon pituus: tyypillisesti 24–28 jakoa, n. 8 jakoa tunnissa
- Pisteytys: matchpoint (parit) tai IMP (joukkueet)
- Välineet: jakolaatikot (boards), tarjouslaatikot ja tuloslomakkeet
- Kattojärjestö: World Bridge Federation (WBF, perustettu 1958)
- Suomessa: Suomen Bridgeliitto (perustettu 1936)
Mitä "duplicate" tarkoittaa?
Englannin sana duplicate tarkoittaa kaksoiskappaletta. Kilpabridgessä sama jako – eli tietty 52 kortin jakautuminen neljälle pelaajalle – toistetaan sellaisenaan useassa pöydässä. Kädet eivät siis mene sekaisin pelin jälkeen, vaan jokainen kortti palautetaan paikalleen, jotta seuraava pari voi pelata täsmälleen saman jaon.
Tämä onnistuu jakolaatikon (englanniksi board) avulla. Jakolaatikko on litteä muovi- tai metallikotelo, jossa on neljä lokeroa – yksi jokaiselle ilmansuunnalle (pohjoinen, itä, etelä, länsi). Kukin pelaaja ottaa omasta lokerostaan 13 kortin kätensä ja asettaa kortit pelin päätteeksi takaisin samaan lokeroon. Laatikko kiertää pöydästä toiseen, joten sama jako saadaan pelattua yhä uudelleen muuttumattomana.
Koska kaikki pelaavat samoja kortteja, lopputulos ei riipu siitä, kuka sai hyvät kortit. Ratkaisevaa on, miten hyvin pari tarjosi ja pelasi juuri ne kortit verrattuna muihin samat kortit saaneisiin. Tämä on suurin ero moniin muihin korttipelien oppaisiin verrattuna: voitto ei ole kiinni jakotuurista.
Näin kilpabridge eroaa tavallisesta bridgestä
Kotioloissa bridgeä pelataan useimmiten rubberbridgenä, jossa kortit sekoitetaan ja jaetaan joka kädessä uudestaan ja tavoitteena on kerätä enemmän pisteitä kuin vastustaja. Kilpabridgessä tavoite kääntyy toisin päin: parille ei riitä, että se pelaa kätensä hyvin, vaan sen täytyy pelata paremmin kuin muut, jotka saivat samat kortit.
Ero näkyy pelitavassa. Kun kaikilla on samat kortit, jo yhden ylivoiton (ylimääräisen tikin) tekeminen voi nostaa parin keskinkertaisesta tuloksesta kärkeen. Tämä tekee kilpabridgestä tarkkaa ja usein aggressiivisempaa kuin kotibridge. Jos haluat syventyä pelitapaan, kannattaa tutustua myös siihen, miten bridgen strategiat toimivat käytännössä.
Vertailu
| Ominaisuus | Kilpabridge (duplicate) | Rubberbridge (kotibridge) |
|---|---|---|
| Tavoite | Pärjätä paremmin kuin muut samat kortit saaneet | Voittaa enemmän pisteitä kuin vastustaja |
| Korttien jako | Sama jako pelataan monessa pöydässä, säilytetään jakolaatikossa | Kortit sekoitetaan ja jaetaan joka kädessä uudestaan |
| Onnen rooli | Pieni, koska kaikilla on samat kortit | Suurempi, jakotuuri ratkaisee paljon |
| Pisteytys | Matchpoint tai IMP, suhteellinen vertailu | Kumulatiiviset tikkipisteet, rubberin voitto |
| Pelipaikka | Kerhot ja turnaukset | Koti ja epämuodolliset pelit |
Pelin kulku turnauksessa
Kilpabridge pelataan joko parikilpailuna (pari vastaan pari) tai joukkuekilpailuna (yleensä kahden parin joukkueet). Pöydässä istuu aina neljä pelaajaa: kaksi paria vastakkain. Istunto koostuu useista kierroksista, ja yhdellä kierroksella pelataan tyypillisesti 2–5 jakoa samaa vastustajaa vastaan. Kokonainen istunto sisältää yleensä noin 24–28 jakoa, ja kun tahti on noin kahdeksan jakoa tunnissa, ilta venyy helposti kolmeen tuntiin.
Jakolaatikot ja tulosten kirjaus
Jokaisen jaon tulos kirjataan ylös, jotta sitä voidaan myöhemmin verrata muiden pöytien tuloksiin. Perinteisesti tulos merkitään tuloslomakkeeseen (traveller), joka kulkee jakolaatikon mukana pöydästä toiseen. Nykyään monissa turnauksissa tulokset syötetään sähköiseen pistelaitteeseen pöydässä. Erimielisyydet ja sääntörikkomukset ratkaisee turnausjohtaja, joka myös ohjaa pöytien ja laatikoiden kiertoa.
Liikkeet: Mitchell ja Howell
Se, mikä pari pelaa mitäkin vastaan ja millä jaoilla, määräytyy etukäteen sovitun liikkeen mukaan. Kaksi klassista liikettä ovat:
- Mitchell-liike: yleisin liike. Pohjois–etelä-parit (NS) pysyvät omassa pöydässään koko istunnon, itä–länsi-parit (EW) siirtyvät kierroksen jälkeen seuraavaan korkeampaan pöytään ja jakolaatikot siirtyvät seuraavaan matalampaan pöytään.
- Howell-liike: lähes kaikki parit vaihtavat pöytää ja paikkaa. Sitä käytetään usein pienemmissä kilpailuissa (tyypillisesti alle noin seitsemän pöytää), ja sitä pidetään toisinaan tasapuolisempana, joskin virhealttiimpana järjestää.
Liikkeen ansiosta jokainen pari ehtii pelata saman jaon kuin muutkin, vaikka pöydät ja vastustajat vaihtuvat. Verkossa pelattaessa ohjelmisto hoitaa liikkeen automaattisesti – aiheesta kerrotaan tarkemmin kirjoituksessa siitä, miten nettibridgen turnaukset eroavat perinteisestä korttipöydästä.
Pisteytys kilpabridgessä
Koska tuloksia verrataan muihin, kilpabridge ei käytä pelkkää tikkipisteiden summaa. Käytössä on kaksi päämenetelmää.
Matchpoint-pisteytys (parikilpailu)
Parikilpailun tavallisin menetelmä on matchpoint eli ottelupiste. Jokaisesta jaosta pari saa yhden pisteen jokaista voittamaansa paria kohden ja puoli pistettä jokaisesta tasatuloksesta. Mitä useamman saman jaon pelanneen parin lyöt, sitä enemmän pisteitä saat. Yksittäinen loistava tai heikko käsi ei siksi paina liikaa – ratkaisevaa on tasaisuus läpi illan. Vertailuluku on 50 prosenttia: keskitason tulos tarkoittaa, että olet pärjännyt yhtä hyvin kuin puolet kentästä.
IMP-pisteytys (joukkuekilpailu)
Joukkuekilpailuissa käytetään yleensä IMP-pisteytystä (International Match Points). Siinä kahden pöydän tikkipisteiden erotus muunnetaan IMP-asteikolle, joka kasvaa loivenevasti: esimerkiksi 20 pisteen nettoero vastaa yhtä IMP:iä ja 450 pisteen ero kymmentä IMP:iä. IMP-pelissä korostuvat varmat pelisuunnitelmat, kun taas matchpointissa pienetkin ylivoitot ja riskinotto palkitaan. Joissakin joukkuekilpailuissa käytetään myös Board-a-Match-menetelmää, jossa kukin jako voitetaan, hävitään tai tasataan erikseen.
Tarjouslaatikot ja alertit
Kilpailuissa tarjoukset tehdään yleensä tarjouslaatikolla (bidding box) puhumisen sijaan. Pelaaja nostaa laatikosta kortin, jossa lukee haluttu tarjous, ja asettaa sen pöydälle. Näin äänensävy tai epäröinti ei paljasta tietoa parille – tarjouslaatikko kehitettiin Ruotsissa vuonna 1962, ja sitä käytettiin ensi kerran MM-kisoissa vuonna 1970.
Jos pari käyttää sopimusta, jossa tarjouksella on tavanomaisesta poikkeava merkitys, sen kumppani tekee alertin: hän ilmaisee vastustajille, että tarjous ei tarkoita sitä, miltä se kuulostaa. Vastustajilla on tällöin oikeus kysyä tarjouksen merkitys. Tarkoitus on pitää peli reiluna niin, että kaikki tieto on avointa molemmille puolille – salamerkit ja kumppanin ohjailu ovat bridgen vakavimpia rikkeitä.
Kilpabridge Suomessa
Suomessa kilpabridgeä hallinnoi Suomen Bridgeliitto, joka perustettiin vuonna 1936. Liiton alla toimii lukuisia paikallisia bridgekerhoja, ja se järjestää kansallisia kilpailuja, kuten joukkueiden Bridgeliigan, joukkue- ja pari-SM-kilpailut sekä erilliset matchpoint- ja IMP-parikilpailut. Liiton toiminnan keskuksena toimii Bridge Areena Helsingissä.
Kilpabridge on kansainvälinen laji, ja sen suosio vaihtelee maittain huomattavasti. Jos aihe kiinnostaa laajemmin, kannattaa lukea, millaista bridgen suosio eri maissa on ja miten peli on levinnyt.
Lyhyt historia
Ajatus samojen jakojen toistamisesta ei ole peräisin bridgestä vaan sitä edeltäneestä whist-pelistä. Kuuluisa kilpakoe pelattiin Lontoossa jo vuonna 1857, ja yhdysvaltalainen John T. Mitchell julkaisi liikkeensä kirjassa Duplicate Whist vuonna 1891. Kun sopimusbridge syrjäytti whistin 1900-luvun alkupuolella, duplicate-muoto siirtyi luontevasti uuteen peliin. Lajin kattojärjestö World Bridge Federation (WBF) perustettiin vuonna 1958, ja se jakautuu kahdeksaan maantieteelliseen vyöhykkeeseen.
Kenelle kilpabridge sopii?
Kilpabridge sopii pelaajalle, joka osaa jo bridgen perusteet ja haluaa mitata taitojaan tasavertaisissa oloissa. Koska onnen osuus on pieni, menestys kertyy harjoittelulla ja hyvillä päätöksillä – siksi laji vetoaa erityisesti analyyttisistä, strategisista peleistä pitäviin. Aloittelijan ei kannata pelästyä: useimmat kerhot järjestävät opastettuja iltoja, joissa säännöt ja liikkeet opitaan käytännössä. Ennen turnausta kannattaa kuitenkin hallita tarjoaminen ja tikkipeli, joista kerrotaan tarkemmin, kun vertaillaan bridgeä muihin korttipeleihin.
Yleisimmät aloittelijan kompastuskivet kilpabridgessä ovat kiire (jako pitää ehtiä pelata annetussa ajassa), korttien palauttaminen väärään lokeroon ja alert-käytäntöjen unohtaminen. Nämä oppii nopeasti muutaman pelikerran jälkeen.
Lähteet
Usein kysytyt kysymykset (UKK)
Onko kilpabridge ja duplicate bridge sama asia?
Kyllä. "Kilpabridge" on suomenkielinen nimitys kilpailumuotoiselle bridgelle, ja "duplicate bridge" on sen vakiintunut englanninkielinen nimi. Molemmat viittaavat samaan ajatukseen: samat jaot pelataan monessa pöydässä ja tuloksia verrataan.
Tarvitseeko kilpabridgeen oman parin?
Parikilpailussa pelataan kiinteänä parina, joten vakikumppani on hyödyksi. Monet kerhot kuitenkin auttavat löytämään parin yksin tuleville, ja osa kilpailuista on tarkoitettu nimenomaan parittomille pelaajille.
Miten kilpabridgen pisteet lasketaan?
Parikilpailuissa käytetään yleensä matchpoint-pisteytystä, jossa saat pisteen jokaisesta voittamastasi parista ja puoli pistettä tasatuloksesta. Joukkuekilpailuissa käytetään IMP-pisteytystä, jossa pöytien tulosten erotus muunnetaan IMP-asteikolle.
Mikä on jakolaatikko eli board?
Jakolaatikko on nelilokeroinen kotelo, johon kortit palautetaan pelin jälkeen. Sen ansiosta sama jako säilyy muuttumattomana ja kiertää pöydästä toiseen, jotta kaikki parit pelaavat samat kortit.
Voiko kilpabridgeä pelata netissä?
Kyllä. Useat alustat tarjoavat verkossa pelattavia duplicate-turnauksia, joissa ohjelmisto hoitaa jaot, liikkeen ja pisteytyksen automaattisesti. Pelitapa vastaa pitkälti pöytäkilpailua, vaikka vastustajia ei näe kasvokkain.
